Tervatapahtuman historiaa

Nummiojan tervakunkku Väinö Mäkilä 90-vuotiaana v. 1984. (Kuva: Turun Sanomat)

Tervatapahtuman historiasivu on omistettu "tervakunkku" Väinö Mäkilälle. Sydänmaan kyläyhdistyksen tervanpolton oppipojat kiittävät edesmennyttä mestariaan niistä tiedoista ja taidoista jotka mahdollistivat hienon perinteen henkiin herättämisen 30 v. sitten Sydänmaan kylässä.

Tervakunkulle kiitos!

Sisällysluettelo:

Sydänmaan tervaa

Tervahaudan balladi

Nummiojan tervamaakari

Muistoja tervahaudalta

Sydänmaan tervaa

Sydänmaassa on perinteisesti poltettu tervaa. Tervanpolttoperinne herätettiin Sydänmaan kylätoimikunnan toimesta henkiin aluksi vanhalla tervahautapaikalla Nummiojan Mäkilän tilalla 1980-luvulla ja tervahautaa poltettiin tällöin kolmena kesänä. Vanha tervanpolttaja, 90-vuotias Väinö Mäkilä eli vielä silloin ja hänen tietämystään voitiin hyödyntää ensimmäisen haudan polton yhteydessä.

Nykyinen hauta on rakennettu Pyhäjokeen muodostetun laskeutusaltaan, ns. Löytäneen lammen, rannalle ja hautaa on poltettu nykyisellä paikalla vuosituhannen vaihteesta alkaen. Os. Sydänmaantie 96.

Kun tervahaudan polttoa aletaan suunnitella, kokoonnutaan hyvissä ajoin miettimään, mistä saadaan hankittua sellaisia tervarosoja, joista on toiveita saada runsain mitoin tervaa.

On löydettävä tervasrososienen aiheuttaman taudin vioittamia männyn latvoja tai oksia ja saatava lupa käyttää niitä tervahautaa varten. Kun sellaisia on saatu, pilkotaan ne talkoilla sopivankokoisiksi haloiksi hautaa varten. Halot pinotaan tervahaudan läheisyyteen kuivumaan kesää varten.

Kesällä talkooporukka on jälleen koolla - on tullut aika ryhtyä latomaan tervaksia kesän 2004 tervahautaan.

Tältä näyttää Sydänmaan tervahaudan pohja, ennen kuin sen päälle on ladottu tervaksia. Taustalla Löytäneen lampi.

Kuvassa tervahaudan rakentaminen on käynnissä - tervarosot ladotaan hautaan säteittäin keskuksen ympärille.

Sammalilla ja sahanpuruilla peitetty tervahauta sytytetään alhaalta sivustoilta. Liian runsaina roihuavat liekit sammutetaan sahanpurujen avulla.

Palavaa hautaa täytyy vahtia viikon verran yötä päivää.

Tervahaudan alapuolella on halssi, jonka kautta haudan pohjalta putkeen valuva terva tulee ulos ja otetaan talteen. Sydänmaan tervahauta on tuottanut kerrallaan tervaa satoja litroja. Sivutuotteena syntyy grillihiiliä. Molempia tuotteita myydään tervanpolttotapahtuman yhteydessä.

Tervahaudan balladi

Jos täytät tervatuoppini, niin tahdon kertoa
nyt tervanpolttotarinan, jol ei oo vertoa.
Tää laulu kyläkunnasta Säkylän Sydänmaan,
joka tervaspuita pilkkoi, laittoi tervan tippumaan.

Pian satakunnan kansalaiset tuoksun haistoivat
ja muutkin matkalaiset tervaa joskus maistoivat.
Vaan sitä ennen käsitelty monet tervaspuut
ja talkootöissä vierähtäneet päivät illansuut.

Kun vanha puheenjohtaja sai arvon neuvoksen,
niin johtajaksi saimme tervakuningattaren.
Tääl talkoolaisten sankka joukko paiskii paljon töit,
on polttohommas joillakin myös valvottuja öit.

Tään homman selkärankana on tervamestarit
ja heiltä opin saavat myöskin poikaviikarit.
Kas niiden varaan tervahomma joskus rakentuu,
kun keski-iän äijätkin ne liikaa vanhentuu.

Mut toistaiseksi voimissaan on vanhat konkarit
ja lintutornin kiipeilevät nuoret bongarit.
Kas sieltä käsin katsella voi maalaismaisemaa,
joka tervahaudastakin valopilkun silloin saa.

Täl paikal ennen tehty onpi paljon tiiliä,
nyt tervan sivutuotteena on grillihiiliä.
Nää vanhat toimet muistaa vielä moni ikämies,
mut nuoremmista harva enää semmoisista ties.

Ain tervahaudan sytytys on kesän tapaus,
johon kaikel kansalla on tulla vapaus.
Siel hauskat huuliveikot aina jotain esittää,
vain harvoin sade rankka tämän homman vesittää.

Kun muonitusta hoitelevat naiset ahkerat,
niin myyvät siinä sivussa vaik tervasaippuat.
Tääl viihdykkeeksi soinut usein Manun haitari,
hän loistokappaleita sangen paljon taitavi.

On suulitanssit kohokohta tervalauantain
ja se on ollut tanssikansan suosiossa ain.
Kun orkesteri kajauttelee Suomen kesässä,
niin viimeisetkin karhut herää talvipesässä.

Myös yhteislauluillassa on paljon tunnelmaa,
kun joenmutkan rannalla näin joukos olla saa.
On sielkin nähty väkeä myös muitten pitäjäin
ja tääkin muuttuu perinteeksi mukavasti näin.

On tullut tervanpoltolle myös TV-julkisuus,
kun tällä vuosituhannella vanhakin on uus.
Tääl tervahautaa hoidella ei tietokoneella,
vaan ainoastaan lapiolla, miesten taidolla.

On EU luvan antanut tään homman jatkolle,
kun se meinas joutua jo vallan katkolle.
Siis toivon mukaan sauhu jälleen ensi vuonna käy,
eikä mitään peikkoja sen homman tiellä enää näy.

Nää riimit joskus laatinut on muuan rivimies,
joka tervanpoltosta vain hyvin vähän ties.
Mut joskus joukon jatkona on hieman häärinyt
ja sieltä nämä ajatukset kokoon käärinyt.

Tään laulun rytmi tarkoitettu tiettyyn nuottihin
ja sanoitus on sovitettu siihen muottihin.
Nyt alkakoon siis yks ja toinen tätä laulamaan
ja jos tää siihen kelpaa, niin on hauska juttu vaan.

Muuan rivimies

Nummiojan tervamaakari vielä hyvässä kunnossa

Turun Sanomat torstaina helmikuun 9. päivänä 1984

SÄKYLÄ (TS)

-Joka torpassa täällä aikoinaan tervahauta oli. Poltosta saatiin ylimääräisiä pennosia metsähommien jatkeeksi, nummiojalainen 90-vuotias "tervakunkku" Väinö Mäkilä muistelee.

Tervaa poltettiin kylän haudoissa parikin kertaa vuodessa. Valmista ainetta myytiin sitten muun muassa Rymättylän kalastajille paattien tervausta varten, maatalousvehkeet, reet ja rattaat tervattiin tuolloin myös huolella. Näin ne saatiin kestämään paremmin usein kovaakin kulutusta.

Korkeasta iästään huolimatta Nummiojan tervamaakari on vielä ihailtavan vetreässä kunnossa. Juttu luistaa, muisti pelaa kuin partaveitsi ja ainoastaan teräsvaarin näkö on sen verran heikko, että lehdistä näkee vain isoimmat otsikot.

Maahommista tervanpolton rinnalla on Väinö itselleen ja suurelle perheelleen leivän jyystänyt. Lähes kymmenen hehtaarin alalta on laarin uumeniin korjattu pääasiassa ruista, kauraa, ohraa ja "perunaa kuissit". Maaperä paremmin santaista...

Hevosen, vanhan luotettavan veturin, kanssa maat ja mannut Nummiojalla Väinön ollessa parhaimmissa voimissa tietenkin kynnettiin ja äestettiin.

-Maan laatu Nummiojalla on "paremmin santaista kuin multaista". Vilja on kuitenkin maassa melko hyvin kasvanut, luonto kun on lisukkeeksi kylliksi sadetta antanut.

Hevosia täällä Nummiojan torpissa oli yleensä yksi sauhua kohti. Kun kiire aika koitti ja kynnöt odottivat, naapurista saatiin vahetuksella toinen vetojuhta avuksi. Näin kynnöt sujuivat jouheasti, oma työjuhta vietiin vastaavasti naapurin pellolle hommiin.

-Mitä pelto tuolloin viljelijälle antoi, hupeni se viimeistä murua myöten perheen ja karjan nälkäisiin suihin. Viljatuotteita ei myytäväksi riittänyt, niinpä tervanpoltto olikin tärkeä lisätulonlähde.

Kannot kiskottiin maasta ylös...

Tervanpoltto, tuo nykyihmiselle melko tuntematon, elinkeino oli Nummiojalla ja koko Säkylässäkin tuolloin varsin yleistä puuhaa.

Ei homma lopun perin mitään järin vaikeata ole. Kannot kiskottiin ensin ylös maasta, paloiteltiin sitten pieniksi ja ladottin tervahautaan päällekkäin.

Kärsivällisesti puita poltettiin sumpussa, kun terva vihdoin saatiin liikkeelle, raotettiin hautaa reunoista käsin. Valkea ajoi tervan rööriin, josta se pontikan lailla tippui astioihin.

Kiireisen miehen vartalolle tervanpoltto ei sovi. Puita poltettiin Nummiojan haudoissa sumpussa vuorokauden, toinen 24-tuntinen hupeni tervan valumisessa astioihin.

-Eikä valmista ainetta suinkaan tonnikaupalla saatu, kuten joku ehkä kuvitella saattaa. Parisensataa litraa oli hyvä tulos eikä siihenkään aina päästy.

Tärkeä tulonlähde tervanpoltto kuitenkin täällä yhtä kaikki oli, vaikka tervan hinta ei tuolloin ollut kuin markan krotinoissa litra.

Metsähommat lopettivat tervanpolton...

Tervaa poltettiin Nummiojalla monta monituista vuotta, aina Kauttuan Tehtaiden perustamisesta saakka.

-Kun tehdas aloitti toimintansa, tarvitsi se puuta lämmitykseen ja muuhunkin. Sitä hakattiin täältä Nummiojalta tehtaan kartanon metsistä, mutta myös paikallisten viljelijöiden metsistä.

Työtä metsissä riitti ja niinpä tervanpoltto unohtui kuin vaivihkaa. Metsistä hakatut puut ajettiin hevosilla Pyhäjärven rantaan josta ne uitettiin tai kuljetettiin proomuilla järven toiseen päähän.

-Tukinajosta sai pahkana pikemmin rahaa kuin tervanpoltosta. Tili tuli säännöllisesti, kylän elinolot kohenivat tuntuvasti, Väinö muistelee.

Nummiojan kuulu tervamaakari oli vielä kunnossa, joka saa monen nuoremman punastumaan. "Vallan paljon ei ole aikaa siitä, kun tein vielä metsähommiakin."

-Viime kesänä olin Sydänmaan kyläkemuissa tervanpolton "vastaava mestari", motellissa kävin vielä jokunen aika sitten kylätoimikunnan joulujuhlassa.

-Motellissa teki mieli kovasti tanssimaan. Vaan kun pelkäsin, että kaadun kesken samban kiivaan rytmin. Nuorena olinkin kova tanssimaan, parketille piti päästä heti, kun soitto alkoi soida, Nummiojan teräsvaari kehaisee.

Ja valmistautuu lähtemään iltakuudeksi silmälääkäriin Säkylään. Kun tuo näkö on ihme kyllä heikentymään päin.

(Väinö istuu leppoisasti keinutuolissa ja muistelee entisiä hyviä aikoja. Niitä hän ei muuhun vaihtaisi.)

Kari Säylä

Muistoja tervahaudalta

Risto Salo, Yläne

Ajan Sydänmaantietä. On kesä, joko tuoksuisi kypsyvän viljan huumaava tuoksu? Ei, nenään tulee outo uusi tuoksu, samalla kuitenkin kuin sukupolvien takaa tuttu.

Jotain, kuin huntu, leijuu kylän yllä. Savua tervahaudasta.

Pääsen mukaan, minut on pyydetty tekemään oma vahtivuoroni. Paikallinen urakoitsija ja metsänomistajat ovat toimittaneet paikalle tervasrosot. Iso tervahauta on ladottu talkoilla. On tarvittu uskomatonta yhteenkuuluvaisuuden henkeä, kaveruutta. Tätäkö on sydänmaalaisuus?

Minulla on kosteaa sahanpurua kärryissä. Nostelen sitä lapiolla kohtiin, joissa hiillos puhkeaa loistavanpunaiseen hehkuun tervahaudan pinnassa. Se on tukahdutettava ennen kuin avotuli ehtii leimahtaa.

Joskus pitää kiirettä. Tuulenpuuskan sattuessa kumpu puhkeaa kuin kukkaan. Tämä tosi kaunis näky jää mieleeni kesäyön hämärässä.

Yön hämyn syvetessä tuulenpuuskatkin loppuvat. Läheiseen lampeen tulee sorsapoikue yöpymään. Emonsa kylkeen painautuneet poikaset herkistävät mielen. Koirien haukunta kylällä loppuu. Kaikki nukkuvat.

Silloin aloittaa ruisrääkkä. Sitä kuuntelen hartaasti kuin lahjana, sillä viimeksi olen kuullut sitä lapsena.

Kiitos Sydänmaan kyläyhdistykselle tervanpolton vanhan perinteen henkiin herättämisestä. Erityisesti kiitos tervamestareille, jotka ikävuosistaan huolimatta ovat jaksaneet painaa täysillä. Väinö Mäkilä, Kalle Valo, Lasse Hakanperä, Toivo Leppänen. Toivon että tietotaitonne siirtyy seuraavalle polvelle, että löytyy uusia tosimiehiä jatkamaan.

Olen muuttanut Yläneelle, mutta toivon että jotain olisin voinut tuoda mukanani. Saanut kuin lahjaksi edes rahtusen sydänmaalaisuutta.